Mikä on kullan rooli valuuttasodassa?

Valuuttojen tarkoitukselliseen heikentämiseen liittyy myös riskejä. Valuutan uskottavuuden palauttaminen valuuttakriisitilanteissa on historiassa aikaisemmin toteutettu monesti kullan avulla. Kullan rahajärjestelmää vakauttavan historian vuoksi, keskuspankit ovat äskettäin muuttaneet suhtautumistaan kultaan ja kohtelevat sitä nykyään ”vakuutuksena” mahdolliseen valuuttakriisiin.

Viime aikoina mediassa on esiintynyt termi valuuttasota yhä useammin. Valuuttasota tarkoittaa sitä, että maa tai talousalue pyrkii heikentämään valuuttaansa saadakseen vientiinsä vetoa ja luodakseen inflaatiota talouden toimeliaisuuden lisäämiseksi.

Valuuttasotia on käyty aikaisemminkin, esim. melkein koko 20-luku aina 30-luvun puoliväliin saakka ja 60-luvun lopusta aina 80-luvun loppupuolelle asti.

Nykyisen valuuttasodan sotatoimia ovat tehneet kaikkien merkittävien valuuttojen keskuspankit. Sotatoimilla tarkoitetaan keskuspankin markkinaoperaatioita, joiden tarkoitus on heikentää omaa valuuttaa, tyypillisesti tämä tarkoittaa rahan painamista. Merkittävimpien valuuttojen kesken käydään kilpailua siitä mikä valuutta on sopivimmin muita heikompi. Kun joku valuutta heikkenee, se tarkoittaa sitä, että suhteessa siihen toiset valuutat vahvistuvat ja tämä nostaa painetta muiden valuuttojen heikentämiseen tähtääville operaatioille. Kierre valuuttojen tarkoitukselliseen heikentämiseen on valmis ja valuuttasota kiihtyy.

Mikään maa tai valuutta-alue ei kuitenkaan halua heikentää valuuttaansa niin nopeasti tai liian paljon, että luottamus valuuttaan menetettäisiin kokonaan. Valuuttasotaa ei siis voita se, jonka valuutta ensimmäisenä menettää arvonsa kokonaan. Keskuspankit ovat huolissaan liikkeelle laskemansa valuutan arvosta, vaikkakin pyrkivätkin sitä heikentämään. Luottamuksen menettäminen valuuttaa kohtaan on riski, jonka ei haluta toteutuvan. Siksi tähän riskiin varaudutaan. Riittävät kultavarannot antavat mahdollisuuden vakauttaa rahajärjestelmä jos yleinen luottamus paperirahaan loppuisi.

Pankkijärjestelmä ja valtiot varautuvat nyt valuuttakriisiin. Tässä esimerkkejä:

·      Keskuspankit ovat siirtyneet monen kymmenen vuoden jälkeen kullan netto-ostajiksi vuoden 2009 puolivälistä alkaen, eli keskuspankit kumuloivat kultaa.

·      Saksan keskuspankki ilmoitti juuri että se kotiuttaa ulkomailla säilytyksessä olevaa kultaa omalle maaperälleen. Venezuela kotiutti kultavarantonsa ulkomailta jo aikaisemmin viime vuonna.

·      Kiina ja Venäjä ostavat kultaa joka kuukausi.

·      Keskuspankkien kultaryntäys on leviämässä myös kaupallisiin pankkeihin. Baselin pankkivalvontakomitea on ehdottanut, että kullan roolia muutetaan pankkien likvidejä varoja määriteltäessä. Ehdotus on se, että kultaa kohdeltaisiin likvidinä varallisuuseränä yhtä likvidinä kuin käteistä rahaa. Mikäli ehdotus toteutetaan Basel 3 säännöissä, merkitsisi se sitä, että kaupalliset pankit pystyvät ostamaan kultaa ja pienentämään likviditeettiriskiä samanaikaisesti.

·      European Market Infrastructure Regulation (EMIR) on äskettäin sallinut eurooppalaisten selvitysyhtiöiden hyväksyä kultaa luottojensa vakuudeksi. Kaupallisten pankkien keskuudessa on myös yleistymässä kullan hyväksyminen vakuudeksi lainoille. 

Kulta näyttää olevan tekemässä paluuta raha- ja pankkijärjestelmään. Pankkijärjestelmän suhtautumistapa kultaan on selvästi muuttunut viimeisen muutaman vuoden aikana. Vaikka emme palaisi varsinaiseen kultakantaan, kullan merkitys todennäköisesti kasvaa rahajärjestelmässä erityisesti vakauttavana elementtinä. Tämä on normaalia rahajärjestelmäsykliä. Esimerkiksi viimeisen noin 150 vuoden aikana rahajärjestelmä on vaihtunut 5 kertaa paperirahajärjestelmän ja eri muotoisten kultakantajärjestelmien välillä, eli kullan rooli vaihtelee eri aikoina ja nyt se on taas korostumassa.

Ilkka Hikipää

toimitusjohtaja

KultaEeva Oy